Beikun kaveri

Pitihän se pienempi soutuvene, josta pari kuvaakin on tuolla aiemmin uusia hieman isompaan pulpettiveneeseen, kun tuo verkostus/ kalastelu alkoi innostamaan ihan tosissaan :)

Beikun perässä roikkuu joskus Finnarkin pulpettivene 20hp-Yamahalla varustettuna. Joskus sitten päästellään ilman Beikkua :)
Pitää varustella ja siistiä tuota kakkosvenettä vielä, mutta mukavana bonuksena tuli verkonlaskutellinki/ uistelutelineet mukana. Verkonlasku onnistuu paljusta suoraan tuon rosteritelineen keskeltä, samalla kun ajaa hissukseen eteenpäin!

Traileri oli jo entuudestaan, niin venettä on näppärä siirrellä tarvittaviin paikkoihin...

Verkonlasku onnistuu moottorin ylitse tuon rosterikaaren keskeltä...

Sopivaa sekamelskaa...

Kaikki vähän hujanhajan...

Joskohan tästä parin päivän työllä saisi vielä mieluisen kakkosvenhon...

Kaukohallintalaite kytketty/ säädetty, uusi impelleri ja öljyt. Nyt lentää merkkivesi, jopa tyhjäkäynnillä "miehekkäästi". Lainvaatima kulkuvalo palaa aina moottorin käydessä. Kytkin tuon noin, niin ei ole turhia katkaisijoita/ liitoksia välissä. Polttimona 24v/10w kaksinapainen/ yksilankainen longlife-polttimo.

Juuri asennettu kaukohallintalaite+ kaiku.

Kaikuluotaimen anturille panin Lowrancen hissin, niin anturi ei hajoa traileroitaessa...

Kaikuna on perus Lowrance X-4 ja kompassina Suunto. Muuta hilpettä veneeseen ei tule, kun tämä wenho on "ryskäkäyttöön"...

Luotaimessa on 20° kaikukulma ja 60° kalantunnistusalue.

Tuosta selviää, kuinka laajalta alueelta kaiku tunnistaa kaloja tietyllä syvyydellä. Varsinaisen luodattavan alueen läpimitan saa jakamalla ympyrän halkaisijan metrit kolmella, tämän kaikuluotaimen tapauksessa...Paremmissa kaikuluotaimissa on paljon laajempia nuo keilakulmat ja kalantunnistusalueet, pari taajuutta, jne...

Näitä varten tuo pulpettivene tuli hommattua....

Pääsee aina välillä kalan makuun, heh...

Nyt sitten tämänkin veneen kanssa "lähti lapasesta". Ei tuota venettä jaksanut katsella noin ryvettyneen näköisenä kotipihalla.

Pohja on aivan ruokottomassa kunnossa, kiitos huonon huolenpidon ja kelvottoman lisälaminoinnin, joka oli tehty suoraan gelcoatin päälle joskus aikoinaan...Tarkkasilmäisimmät huomaavat myös neljä galvanoitua läpipulttia pohjassa! No vene oli naurettavan edullinen aikoinaan, juurikin näiden kosmeettisten asioiden vuoksi. Ajattelin ostohetkellä tekeväni jokupäivä urakan tuolle pohjalle+ peräpeilille.

Peräpeili kaipaa ehostusta...

Läheltä. Hieman kokeiltu rättilaikkaa, miten puree wanhaan gelcoatiin saakka ja miten tuohon lasikuituun...Ajatuksena on: KAIKKI POIS! Tämä tietää tuntien töitä...Sitten hionta, katkokuitumattoa, rovinkia, hiomista, epoksia ja topcoatia. Peräpeiliin laminoin useamman kerroksen rovinkia ja lasikuitumattoa, sekä teen tuon vanerin sijaan paksunnoksen, todennäköisesti laminoimalla...Huomaa liian kuivaksi jätetty kuidutus...

Vasen puoli aikalailla hiottu...

230mm rälläkkä ja 60-karkeuksinen laikka on tuohon gelcoatin ja maalien poistoon sopiva yhdistelmä...Tässä puolentoista tunnin hiomisen jälkeen...Oikealla näkyy jonkun aiemman omistajan karkea laminointi. Ostin uuden tasohiomakoneenkin tätä venettä varten, kun itse pyrin tekemään tästä aikalailla sileäpintaisen.

Perän vahvikelevy revitty pois ja porattu kaikki reijät isommiksi, että saa tarttumaan epoksin hyvin reikiin ja epoksin saa painettua läpi asti. Maalien ja gelcoatin poiston jälkeen tuohon tulee 5-10 kerrosta kuitua, niin luulisi kestävän uusia nelitahtimoottoreitakin mennen tullen...Vahvikelevyn alle oli laminoitu yksi lasikuitukangaskerta gelcoatin päälle, joka lähti repäisemällä irti...

Pohja hiottu vesirajaan saakka. Vesirajan alle tulee 2-3 kerrosta kuitua, epoksia ~200 microa, topcoat ja vieläpä ehkä vahaankin pohjan...Lasikuidun rajan loivennan/ "häivytän". Tämä koko hionta kesti vain ~3h. Muut kohdat hion mataksi, enkä lähde poistamaan maaleja turhaan. Pohja saa kuivua hiomisen, liuotinpesun ja rasvanpoiston jälkeen noin kuukauden, ennen lisälaminointeja. Tämä siksi, että laminaatti tarttuu varmasti joka paikkaan. Kiireellä en mene pilaamaan, kun tätä venettä tarvii vasta syksyllä verkkohommissa.

Peräpeili hiottu...

Kaikki reiät tukittu, niin kosteus/ vesi ei pääse sisäkauttakaan perälaudan ja lasikuidun väliin. Tarkoitushan on tehdä lasikuidusta lisää vahvuutta peräpeiliin, niin se jaksaa kantaa 4T-moottorinkin jos joskus tulee sellainen laitettua. Peräpeilin kuidutan pohjaan saakka reilusti "yli" ja tuohon tulee todennäköisesti vielä haponkestävät vahvikelatatkin.

Yli kuukauden tauko takana, veneen lasikuitu oli kokoajan kuiva, eikä pintaan noussut mistään huokosesta vettä. Pölynpoisto, sekä 2* asetonipesu tehty. Mattojen mittailua ja leikkausta muotoonsa, lisäksi kaikki leikkauskohdat myöhemmin revitty, että saa siistimmän työjäljen. Laminointi tapahtuu tietenkin pois suorasta auringonvalosta, ulkolämpötilan ollessa +15-20, jolloin kovettimen osuus polyesterissä on 1-2%. Tein hartsin reilulla 1%:lla, niin sain koko peräpeilin peittävälle matolle riittävästi laminointiaikaa. Liika kovettaja heikentää kuidutusta, sekä saattaa aiheuttaa itsesyttymisen. Liian kovettajan käytön huomaa viimeistään lämpenemisestä, sekä normaalin vihertävän kuidutuksen sijasta kuitu ruskistuu...Ostin halpoja mohairteloja, jolla telasin hartsin peräpeiliin ja samalla hartsisella telalla painoin maton kiinni. Näin ilmakuplatkin poistuivat laimointivaiheessa, eikä alumiinirissaa tarvi niin hirveästi käytellä, riitti vain kevyt rissaus kauttaaltaan. Näin itse mattokin säästyy ehjempänä, eikä kuidut katkeile. Kulmissa käytin pikkupensseliä. Matto ei saa "uida" hartsissa, mutta ei saa jäädä kuivaksikaan. Jotkut puhuvat 1:1 suhteesta, jolloin kiloon mattoa menee kilo hartsia. Jossain lukee sitten,että kiloon mattoa menee 2,2-2,5 kertaa hartsia. Sitten löytyykin vielä yksi ohje, jossa 1m2 mattoon menee 6dl hartsia. Tuo on ehkä se lähinnä olevin ohje, jolla olen itse kuidutellut 450g-katkokuitua. 300g- kankaalle menekki tietenkin pienempi. Eli maton pinta ei saa jäädä rissauksen jälkeen "uimaan" hartsissa.. Alumiinirissat, jne pesin työvaiheen lopuksi asetonilla.

450g/m2 mattoja tulee 4kpl...

Sitten päällimmäiseksi 300g/m2 kangas...Vahvuutta näillä saa lisää noin 5mm, jolloin 4T- moottorin paino lienee ei ole ongelma...

Neljännen katkokuitumaton rissaus menossa. Laminoin kaikki neljä kappaletta kerralla kiinni. Matto liittää ennen ruuveilla toisissan olleet veneen osat. Eli moottorikaukaloon menee jokapuolelle ~10cm matkalta matto liitoskohdan yli. Lisäksi pohjakulman yli matto menee kans noin 10cm matkalta. Pesin heti asetonilla törmäyslistan, niin siihen ei jäänyt hartsia. Olin laiska, enkä alkanut tällaiseen kalapaattiin tekemään niin viimeisen päälle hommia, että olisin ottanut kumilistan irti...

Katkokuitumatto karkeahiottu...

Kangas laminoitu. Vähällä hiomatyöllä pääsee! Kangas on arempi ilmakuplille ja vaatii paljon huolellisemman laminoinnin, kuin katkokuitumatto...Seuraavana onkin pohjan vuoro...

Käyty välillä maalikaupassa hakemassa epoksit valmiiksi pohjaan...Hempel hempadur mastic 45889

Pohjan kimppuun...

Matot menevät yhden nousulistan yli päällekkäin, jolloin yhdellä laminointikerralla saa hyvin kerrosvahvuutta.

Matot aikalailla laminoituna. Vielä rissailua ja hipistelyä...Laitimmaiseksi katkokuitua, minne matto ei yltänyt ja sitten koko pohjaan kangasta yksi kerros.

Kolme mattokertaa pohjassa ja viimeinen on hienompi kangas. Aika pienellä hionnalla pääsee, kun kaikkien mattokertojen välissä on tehty kevyt välihionta.

Viisi mattokertaa peräpeilissä ja viides on kangas. Tässä vielä täysin hiomatta. Pienehköllä hiontatyöllä myös tässä päästään.

Tässä välissä hajotettu epäkeskohiomakone... ~15v vanha uskollinen läkkänlekkeri lopetti toimintansa vajaan 10 auton ja neljän veneen, sekä parin pirttikaluston hiontatöiden jälkeen. Ihmeen luja kone. Vieläkin tuo olis pelannut, jos olisin korjannut/ putsannut katkaisijan ja vaihtanut tarralaikan, mutta eiköhän tuo ole jo hintansa haukkunut

Hioin pohjan kauttaaltaan melkein kankaalle saakka ja vedin sitten ohuen kerroksen hartsia pohjaan. Nyt alkaa olemaan jo aika tasaista, en halunnut maton kudosta jäämään näkyviin mistään kohtaa...

Tuossa tykötarpeet, niin saa pohjasta vieläkin tasaisemman. Halutessa ihan tasaisenkin...Laastivispilä on pätevä apuväline mikrolasipallojen ja hartsin sekoittamisessa. Loppusekoitus sitten käsipelillä. "Pakkelista" on hyvä tehdä sellaista, ettei se valu yhtään. Koostumus on aikalailla samanlainen , kuin lasikuitukiteillä yleensä on. Koostumus on helppo testata niin, että painamalla seos kipon pohjaan ja kopauttamalla kipon alakulmaa lattiaan, ei seos saa siirtyä pohjalla.

Polyesterin kanssa touhutessa työaikaan voi vaikuttaa jonkin verran kovettajalla. Epoksiin tehtynä kuivumisaika on aina vakio, kun kovettajan määrä on aina sama.

Viimeinen hionta menossa...

Alkaa olemaan hiottu...

Pohjaan tuli astetta vaaleampi sävy, kuin Baylinerissa. Muuten maali on sama metallihohtohopea Hempadur Mastic. Tässä on harson maalaus menossa ja harson jälkeen vedin sitten täyden kerroksen.

En alkanut pakkeloimaan ja hiomaan harmaan pohjia "näyttelykuosiin". Tuo saa kelvata... Kyljet ovat sitten asia erikseen...

Maali on aikalailla puolikiiltävä ja aikaa myöten tämä hieman himmenee, mikä sopii hyvin. Silti metallihohto näkyy pinnan himmennyttyä vuosien päästä.

Siinä olis sitten kylkien maali. Kyljistä pitää hioa kaksi maalipintaa pois ja vedän tuon suoraan gelcoatin päälle...Hempel brilliant gloss , joka nimensä veroisesti kiiltää!

Jälleen haettu uusi epäkeskohiomakone...Uuden koneen laakeri kesti muutaman päivän ja pari neliötä...

Kylkiä hioessa meni uusi kone tosiaan rikki ja yksi ympäripyöreä päivä. Jotkut aiemmat omistajat olivat vuosien mittaan maalailleet näköjään 2-3 kerrosta maalia kylkiin. Hioin kaikki pois gelcoatille saakka ja sain samalla hiottua pois kaikkien maalikerrosten läpi näkyneet hiomajäljet. Myös jonkun hiomat montut tasottuivat siinä samalla. Tarkoituksena oli, että tuo valkoinen olisi ollut hieman harmahtavampi (maalarinvalkoisempi), mutta ei tuokaan pahannäköinen sitten ole.

Kiiltoaste on täyskiiltävä.

Ihmeen kiiltävä tuosta tuli.

Maalipinta tasottui aikalailla peilipinnaksi. Ohensin tuota yli suositusten, 25%

Muutamia roskia jäi maalipintaan, mutta enpä tässä ollutkaan näyttelyautoa/ näyttelyvenettä maalaamassa, heh...Roskat näkyvät tossa salaman kohdalla.

Valmis lopputulos ulkoapäin. Sisäpuoli sitten vielä, muttei kokonaan...Huippuimuri huusi kokoajan, mutta silti tallissa oli kuvanottohetkellä vielä usvaa, jonka tehotuuletin sitten pois. Harmaa epoksi on tarkoituksella nostettu reilusti vesilinjan yläpuolelle, että jos joskus hulluttelee ja nakkaa ison/ painavan nelitahtimoottorin, niin maalilla on vielä "varaa upota".

Vene käännetty oikein päin ja nostettu trailerille...Vene vielä yltäpäältä pölyn peitossa...

Vielä olis tarkoitus vähän entrata noita törmäyslistan yläpuolisia osia ja tehdä tuulilasi. Perälautaan pitäs tehdä haponkestävästä moottorin ja peräpeilin väliin levy, sekä kaivon ja moottorin väliin kans levy. Sitten kyllä kestää painavammankin moottorin, jos sellainen tulee laitettua joskus...Vene pölyinen...

Välipohja otettu irti ja kaikki muukin irtoava tavara. Sisäpuoli pesty pinelinella ja sitruunahapolla...

Pesun aikana myös kaikki valumakanavat puhdistettu joka paikasta...

Tämän maalin vedin telalla törmäyslistan yläpuolelle, kun joku aiempi omistaja oli jättänyt maalausprojektin puolitiehen...

Maalattu yläosat.

Kuivuttuaan törmäyslistan yläpuolinen maali muuttuu täysin mataksi.

Dodiih, sitten onkin jo tuulilasi, ratti, kaukohallintalaitteet, kaiteet, kaiku ja lattialevyt paikoillaan. Tuulilasille tein haponkestävästä tuollaiset vahvikelatat sivuille, kun en jaksanut alkaa hitsailemaan kehystä, tai kanttailemaan polykarbonaattia Terhin tuulilasien tapaan. Kaikuluotain on nyt paremmassa paikassa.

Piti tehdä 3mm haponkestävästä tuollainen peräpeilin vahvikelevy...

Sisäpuolelle laitoin kans 3mm haponkestävän vahvikkeen. Sulattelin nuo toisiinsa 63.30 ja 63.20 puikoilla, kun sattui muutama olemaan tallinperällä...Pitää sitten joskus hioa ja maalata tuo raudan vierusta, kun on noin hirveännäköinen...

Tein myös sivuille 3mm haponkestävästä vahvikkeet. Nyt kyllä pitäs kestää jo aikamoista rytkytystä tuon peränkin... Väliin laitoin marine sealant- liimaa joka on osoittautunut hyväksi liimaksi, kun se toimii myös upotuksessa. kulmalevyt on 4.2mm haponkestävillä ruuveilla kiinni ja vahvikelevy on 8mm haponkestävillä pulteilla kiinni. Voi olla, että teen vielä haponkestävästä latasta yhdysraudat kulmapaloille ja vahvikelevylle noihin kulmiin, jolloin nuo raudat olisivat "yhtä jöötiä"

Perämoottorin pulteille tein 3mm haponkestävästä "prikat", jotka tiivistin marine sealantilla.

Yamaha 20A.

Parin kuukauden seisonnan jälkeen kone kiinni ja hulluna repien käyntiin. Savua tontti täynnä ja käynti vaikeaa, kävi mielessä että jo taas osaa vastustaa...No koppa pois, niin bensaahan sieltä kaasarista tulvi ihan miehekkäästi. Kaasari auki ja neulaventtiili kätöseen. Neulaventtiilin pesässä oli iso hiekan jyvänen. Kaikki suutinkanavat puhtaaksi ja kaasari läjään, niin johan toimii! Sopiva korjaussarja tuohon kaasariin on 689-w0093-02/ 689-w0093-00, joita käytetään 25-30hp moottoreissa...

Koekäytöt käytetty...

Pikkuhiljaa veneilykunnossa...

Moottori istuu nyt todella tukevasti peräpeilissä kiinni. Kaikuluotaimen anturikin on nyt oikeassa paikassa, alimman nousulistan kohdalla. Nyt luulis näyttävän vauhdissakin.

Ajattelin lähteä kokeilemaan huippuja, niin konepa ei suostunut oikein lähtemään käyntiin...

Vanhoilla bensoilla kiskontaurakan jälkeen käyntiin. 1% seoksella ja tuoreella bensalla ei savuttele/ haise.

Ja eikun ajelemaan...

Nykyisellä potkurilla huiput 40km/h, eli vajaa 22-solmua. Jyrkemmällä kulkee lujempaakin, mutta tällä potkurilla onnistuu uistelu ja vene kestää hyvin kuormaa. 3:lla henkilöllä plaanaa vielä helposti.

Vene myyty 21.2.2016. Haaveissa laittaa tilalle ~5m pulppari.

Pikatesti 9/2015. Vene kulkee uistelupotkurilla 22kn, 40km/h. Plaanaa vielä 3-hlö kuormalla hyvin.