Virranjakajaepisodi vol1 ja vol2: Kärjellisen jakajan tilalle kärjetön Hei-jakaja.

Sattumuksia kerrakseen... Kolme viikkoa melkein kokoajan veneessä ja käynti rannassa hakemassa porukkaa kyytiin, että kurvaillaan jonnekin saareen. Kuulostaa mukavalle, eiköstä?

Ajeltiin pikkukaasulla liputellen pari tuntia, tankattiin ja katseltiin eri paikkoja/ nähtävyyksiä jokisuistossa ennen ulommas merelle painamista, jossa sitten saa olla hanat auki.

Noh, merellä aikamme putputeltuamme väänsin hanat kaakkoon ja pienen nykimisen jälkeen vene pelasi ok. Ajattelin, että josko tulpat olisivat karstoittuneet putputtelusta...
Saaren laiturin viereen päästyämme vene otti ja sammui tyhjäkäynnillä ja ei käyntiin. Tuultakin oli 7m/s + puuskat päälle. Puiden latvat halailivat välillä toisiaan...Pikainen ankkurointioperaatio, kun laituri oli täynnä ja emme olleet ihan kiinni laiturissa moottorin sammuttua. Keula-ja peräankkurit tarrasivat kiinni juuri ennen rantakarikkoa ja eikun miettimään. Ekana käväs mielessä, olisiko kärjet tehneet piikin.
Pikakatselun jälkeen ei näkynyt mitään epäilyttävää missään ja moottorin jäähdyttyä se lähti käymään ja sain veneen ajettua tyhjentyneelle laituripaikalle. Saaressa tosiaan oli aika paljon porukkaa, eräs tarjosi ankkurointihässäkän jälkeen hinausta rantaan, jos vene ei kulje omin voimin... Mahtavaa, että tällaisia veneilijöitä löytyy! Sitten oli mies, joka purjehtii viikinkimallisella puuveneellään kesät ja talvet Suomen/ Norjan väliä. Oli saaressa porukkaa muutenkin: mukaanlukien pariskunta, joka asuu laivassaan kesät ja talvet. Näytti oma vene apujollalta tämän jättiläisen vieressä. Muitakin veneilijöitä siellä näkyi olevan, joten kuhinaa riitti...
Meidän grillattuamme ja tutkittuamme saaren motti lähtikin käyntiin ja koeajon jälkeen kävi nätisti. Eikun kotisatamaa kohti!
Kotisataman liepeillä sitten ilmeni pari pätkähdystä, mutta ei muuta ihmeempää. Kone kävi kokoajan.
Laiturissa kaasutellessa kierroslukumittari hyppi hullunlailla ja moottori ei tuntunut "terhakkaalle"

"Turistit" pääsivät pois veneestä ja parintunnin laiturikalastelun/ piiiiitkien yöunien jälkeen veneen kimppuun ja ekana virranjakajaa tavallista enemmän auki. Kuvat/ kuvatekstit kertokoot enemmän:

Siellähän se Mallory YL624JV pilkistää ja ei näy kauhean rautapölyn lisäksi mitään ihmeellistä...Kärkilevy otettu jo irti kärkineen ja kondensaattoreineen. Keskipakoennakon kokeileminen "käsikopelolla" ja oma pikadiagnoosi liian löysästä vastuksesta sai ajatukset purkamaan koko jakajan. No myöhemmistä kuvista käykin ilmi, että toinen keskipakosäätäjä ei ole ollut mukana ollenkaan!

Pannaas vähän merkkiä, niin saa pikaiseen asennettua takas ja hienosäädön jälkeen täysin pelittämään...Kärkilevy roippeineen irroitettu...

No jakaja irti ja nyt tuossa vasemmalla oleva pieni tappi löytyi kuljeskelemasta ihan yksinään jakajan kärkilevyn alta...Kärkilevy tuossa vasemmalla, jossa konkka+ kärjet kiinni.

Irti on!

Tässä vaiheessa näkyykin, että toisen keskipakosäätäjän akseli on irronnut.

irronneen akselin kuuluisi olla jakajassa klo.17:00 paikkeilla olevassa reiässä...

Kärkilevy irti ja kuvassa näkyykin "kairattu" vako...

Mittasuhteita. Oli muuten pari lusikallista metallimuhua jakajassa...

Päällisinpuolin ei mitään ihmeellistä!

Pölyä on!

On muuten hilettä jakajassa...

Kuvassa noin klo.12:00 kohdalla pitäisi näkyä sihti, samanlainen kuin noin klo.6:00 kohdalla!

Eikun sitruunahappoon kylpyyn!

No nyt alkaa näyttämään oikealle ja akselikin on löytänyt tiensä takaisin...

Akselithan saattaa joutua vaihtamaan ehkä kerran virranjakajan eliniän aikana, mutta tästä huolimatta sulattelin hitsipuikolla pikku napit pitämään nämä vastaisuuden varalta paikoillaan.

Joka paikka alta ja päältä kuorrutettu sprayvaselliinilla ja tämän jälkeen puhallettu paineilmalla enimmät pois...

Ajattelin tulevia sytytysennakon ja kärkivälin säätöjä, niin stanssasin perusennakon ja maksimikärkivälin jakajan kylkeen...Ei tarvi sitten muistella ja kaivella tietoja. Kärkiväli 0,36-0,48mm. Perusennakko 8° ja kierroksilla keskipakoennakko 28-30° b.t.d.c->3000rpm. Kosketuskulma 28°-34°. Tyhjäkäynti 750rpm. Sytytystulppien kärkiväli 0,7mm. Uusiksi tulpiksi hommattu Ngk ur4:n tilalle Champion (18) RV15YC4:t.

Jakaja kasattuna ja matkalla paikoilleen! Ajatuksissa oli joskus myöhemmin asennella kärjettömän muutossarja, joita löytyy jenkkilästä, kun Suomesta ei mistään näytä löytyvän. Hakukoneeseen kirjoitettaessa "electronic ignition conversion kit" alkaa löytymään virranjakajan muutossarjoja...Polttoaineen kulutus pitäisi hivenen pienentyä ja toimintavarmuuden lisääntyä kun huoltokohteita on vähemmän, ainakin periaatteessa. Noissa seteissä on säädettävä kierrosluvunrajoitin, ettei moottori pääse kiljahtamaan ylikierroksille. Nykyään sama kiinteä kierrosrajoitin löytyy puolan kyljestä. Myös puola vaihtuu siirryttäessä kärjettömään sytytykseen , koska vastusarvo pitää olla eri muutossarjalla. 

Jakaja takaisin paikoillaan. Ensistartti aiheutti naurunrämäkän, kun moottori lähti luonnottoman hyvin käymään. Apuri ei ehtinyt, kuin hipaista starttinappulaa ja kone heräsi henkiin parin päivän seisonnan jälkeen...Koneeseen tuli roppakaupalla herkkyyttä sytytyksen pysyttyä suurinpiirtein kohillaan...Sytytysjärjestys 1,8,4,3,6,5,7,2.

Tehonlisäyksen toivossa tilattu uusi HEI-jakaja: X-racer xrgfdm-2 +Accel superstock 4041K tulpanjohdot ja jakajalle keskipakoennakkosarja advance curve kit 1969-75: mrg927, jolla saa säädettyä ennakot mieleisekseen. Lainassa digitaalinen optinen laser-kierroslukumittari, kun en luota hankittuun"autoyleismittariin" niin saa ennakot katsottua oikein. Veneen alkuperäistä kiekkamittaria en kytke, sillä viallinen hajoittaa herkästi jakajan ja veneen mittari "väpättää" niin en luota muutenkaan siihen. Uusin myöhemmin mittarin.Jos tämä jakajapaketti osoittautuu toimivaksi ostan toisen samanlaisen varalle veneeseen, niin sytytysongelmien tullessa nakkaan uuden jakajan kiinni ja taas mentiin...Kerronpa sitten myöhemmässä vaiheessa tuliko paljonkin lisää tehoa, kun eri mainoksissa luvataan tehonkasvua ja yhdessä dynotestissä tuli 3nm lisää vääntöä (jota ei kyllä ajossa huomaa) ja reilu 8hp tehoa. En ala dynottelemaan moottoria, vaan ihan "perstuntumalla" mittaan vaikuttaako siirtyminen kärjettömään sytytykseen. Ainakin polttoaineenkulutuksen pitäisi pienentyä.

Siinäpä ne. Alipainekello on tarpeeton, koska veneellä ajetaan aina "urut auki". Tämä jää jakajan kylkeen kiinni, koska ei vaikuta millään lailla keskipakoennakon toimivuuteen. En ottanut sitä turhaan poiskaan...

Jakajan kansi irroitettuna ja keskipakosarja oikealla. Eripainoiset puntit, sekä eri jäykkyyksiset jouset mahdollistavat ennakoiden säädön. Hela on tälle jakajalle tarpeeton. Tämä rajoittaa huippuennakoita.

Vakiosisuskalut...

Viriviri sisukset ja kokeillaas aluksi medium-jousilla, kuinka ne käppyrät piirtyykään....

Tulpanjohtosarja johon pitää tehdä toiset päät itse, kun päävaihtoehdot ovat HEI-jakajalle ja normaalille...

Vanha jakaja+ puola otettu pois ja uusi asennettu paikoilleen. Vieressä vanha jakajan kansi ja puola vielä kiinni, jos uusi jakaja ei toimikaan niin saa vanhan jakajan nopeasti paikoilleen...

Muutaman kerran otatutti jakajan irti ja piti hakea sellainen kohta, että ennakonsäätö onnistuu. Jakajan alaosa tahtoi ottaa joissain asennoissa kiinni öljynpaineanturiin ja kaasuvaijerin pitimen pulttiin.

Tässä kuvatuksessa tulpanjohdot tehtyinä. Sytytyspuola sijaitsee tuossa virranjakajan kannen päällä.

Sytytysennakon säätö alkamassa ja jännitys tiivistyy, osuiko keskipakoennakon säätö "hatusta haittämällä" heti kohilleen...

Ennakko meni heti nappiin ja nykyään veneessä on 600rpm:llä 9° ja 2500Rpm:llä 30° ennakkoa. Moottorista tuli paljon herkempi ja tehoa tuli lisää ihan selvästi. Huipputehoihin vaikuttanee myös se, että moottori kiertää nykyään 500rpm enemmän kaasupohjassa ja tämä vaikuttaa jo todella paljon huipputehoihin. Huippuja tuli lisää ~2 solmua. Vastaavanlaisten moottoripakettien dynokarttoja katsellessa 4500rpm/260hp on tehot 5000rpm:llä jotain +300hp luokkaa. Huippujen lisääntymisen vuoksi ja perstuntumallakin olettaisin tuon +300hp olevan ihan mahdollista. Motti hyrähtää paremmin/ nopeammin käymään, entä moni ruiskulla varustettu auto. Voin suositella vastaavaa operaatiota muillekin. Virranjakajan kylkeen piirsin kolme merkkiä, niin näkee heti laittaa jakajan samaan paikkaan, jos sitä joutuu käyttämään irti. Olen laittanut jälkeenpäin erillisen 6mm2 maadoitusjohdon jakajan runkoon tuohon nuolen hujakoille ja toisen pään moottorin yhteiseen maadoituspisteeseen. Tämä ylimääräisen maajohdon vetäminen on suositeltavaa muutamilla jenkkiautoforumeillakin/ jakajien valmistajien sivuilla. Näin saa minimoitua ohjainyksikön/ puolan kärähtämisen maadoitusongelman vuoksi. Vanhan jakajan irroitettuani oli lohko ruosteen peitossa juurikin kiinnityskohdasta, eli se kohta oli ruosteessa josta jakaja maadoittuu hammaspyörän lisäksi. Käväs mielessä että ei ihme mikäli jakajia "palaa", jos maadoitus yrittää hoitua "pätkien" hammasrattaan+ rapaamattoman ruosteen kautta. No tässä moottorissa on jakajan kohta hiottu ruosteettomaksi+ käsitelty sprayvaselliinilla ennen kiinnitystä lisämaadoituksen lisäksi.

Tulpanjohtotyökalut. Parempiakin on olemassa, mutta kyllä noillakin pärjää kunhan on malttia ja kaveri pitämässä johtoa, kun naputtelee päät johtoon kiinni. Oikeanpuoleinen kiinnitetään ruuvipenkkiin ja vasemmalla+ vasaralla koputellaan liittimet kiinni johtoon.